MXP (Metoksifenidiini)

MXP on dissosiatiivinen anesteetti, joka vaikutukseltaan muistuttaa MXE:tä ja DXM:ää, tuoden kuitenkin mukaan myös omat erityiset vivahteensa. Olo on dissosiatiiviksi poikkeuksellisen selkeä ja siirtymistä holen ja normaalimaailman välillä on kuvattu tämän aineen kanssa erityisen helpoksi. Aineella on voimakas antidepressiivinen vaikutus sekä vaikutusaikanaan että seuraavina päivinä.

Annostus ja vaikutukset – Erowidin mukaan vaikutukset alkavat tuntua oraalisesti otettuna 0.05 g annoksilla ja voimakkuus kasvaa tuntuvasti 0.1 g yläpuolella. 0.15 g vie jo pitkäksi aikaa tripille. Nieltynä vaikutukset alkavat 1-2 tunnin kuluessa.

Alkamista voi nopeuttaa pitämällä ainetta kielen alla, jossa se kuitenkin aiheuttaa voimakasta kirvelyä. Kipu menee ohi, eikä limakalvoille näytä jäävän vaurioita.
Nopeammat nousut onnistuvat myös nenän kautta, jossa aine ei kirvele paljoa (muistuttaa lähinnä piriä). Plugattuna tai lihakseen pistäessä (IM) aine ei aiheuta kipua.

Annokset ovat muilla käyttötavoilla saman suuntaisia kuin oraalisesti, mutta erityisesti IM-käytössä kannattaa aloittaa varovaisemmalla annoksella. Lisäksi tulee huomioda aineelle kehittyvä, ilmeisesti muutaman päivän kestävä toleranssi.

Veteen liuottaessa tarvitaan 1 ml vettä per 0.02 g MXP:tä.

Vaikutusaika on huomattavan pitkä ja riippuu voimakkaasti annoksesta. Trippailua sisältävä osuus kestää useita tunteja ja jälkioloja esiintyy kovemmilla annoksilla myös seuraavana päivänä, eli kannattaa varata ylimääräinen vapaapäivä.

Suosittelemme raskaampien trippien jälkeen vähintään kuukauden taukoa ennen seuraavaa dissottelua ja kevyemmistäkin on syytä pitää taukoa välissä, vaikka miten mukavalta tuntuisi ottaa seuraavana päivänä uusiksi. Taukoja pitämällä vältät riippuvuuden, eikä toleranssikaan pääse nousemaan.
Jatkuvan käytön riskit – Pitkään jatkuneen käytön lopettaminen voi aiheuttaa vieroitusoireita, kuten unettomuus, väsymys ja masennus. Jatkuva säännöllinen käyttö (monta kertaa viikossa) todennäköisesti ketamiinin tavoin heikentää muistia, oppimiskykyä ja kielellisiä kykyjä. Kuten ketamiinin kanssa, satunnaiskäyttö tuskin on haitallista edellä mainituille taidoille ja käytön loputtua ongelmat todennäköisesti poistuvat.

2C-B (4-bromi-2,5-dimetoksifenetyyliamiini)

Annostus – Suositeltava annos on useimmille 10-20mg. 2C-B:n vaikutusten voimakkuus vaihtelee huomattavasti ihmisten välillä. Vaikutus alkaa noin 45–75 minuutin kulutta nauttimisesta ja kestää 4-8 tuntia. Muiden psykedeelien tavoin jo yksi kerta aiheuttaa merkittävästi toleranssia, joka poistuu kuitenkin kokonaan noin parissa viikossa.

Turvallisuus ja yhteisvaikutukset – 2C-B:n vaikutusmekanismi on samanlainen kuin LSD:llä (pääasiallisesti serotoniinireseptorien osittaisagonisti), joten se on suurella todennäköisyydellä, kuten LSD:kin, hyvin turvallista. 2C-B:n yhdistäminen mm. stimulantteihin, MAO-estäjiin tai tramadoliin voi olla vaarallista. Bentsodiatsepiinit ja jotkin antipsykoottiset lääkkeet kuten SSRI:t heikentävät 2C-B:n vaikutuksia. 2C-B on suosittu yhdistää MDMA:han, yleensä siten, että 2C-B otetaan kun MDMA:n vaikutus on loppunut tai loppumassa. 2C-B:n yhdistäminen LSD:hen on myös hyvin miellyttäväksi kuvattu yhdistelmä.

Vaikutukset – 2C-B:n vaikutuksia on kuvattu yhdistelmäksi LSD:tä ja MDMA:ta, mutta se ei kuitenkaan ole sama asia kuin niiden nauttiminen yhdessä. 2C-B on mieto psykedeeli. Se tarjoilee erittäin vaikuttavia visuaaleja, mutta ei kuitenkaan yhtä tajuntaa laajentavia elämyksiä kuin LSD. 2C-B antaa myös euforiaa ja empatiaa. Varsin mielenkiintoinen aine, jota kannattaa kokeilla. 2C-B:llä on myös lievästi stimuloiva vaikutus.

Ei-toivotut vaikutukset – Annoskoon kasvaessa sivuvaikutusten todennäköisyys kasvaa: hikoilu, pahoinvointi, oksentelu, lihasjäykkyys, ahdistus ym.

Ketamiini

Ketamiini voi saada aikaan rauhallisen ja rentoutuneen tilan, liikkumattomuutta, kivunlievitystä ja muistinmenetystä (ei muistikuvaa vaikutuksen alaisena tapahtuneesta. Ketamiinin käyttäjä voi olla päihtymystilassa ympäristönsä ärsykkeisiin reagoimaton. Käytössä haetaan mielihyvän tunnetta, hallusinaatiota sekä dissosiaatiokokemusta (”ruumista irtautuminen”).

Ketamiinia myydään kirkkaana nesteenä ja valkoisena tai vaaleahkona jauheena.

Ketamiinia on tutkittu lääkkeenä masennukseen,  erityisen lupaavalta lääke vaikuttaa vaikeiden, itsetuhoisuutta aiheuttavien masennustilojen hoidossa. Pienellä suonensisäisellä annoksella oireet lievittyvät jopa kahdessa tunnissa. Vaikutukset ovat suurimmillaan ensimmäisten kolmen päivän aikana, minkä jälkeen ne tasaantuvat. Masennuksen tuntemukset ovat keventymään päin kuitenkin vielä kahden viikon jälkeenkin.

Suonensisäisesti käytettynä vaikutukset alkavat 1–5 minutissa, nuuskattuna 5–15 minuutissa ja oraalisesti nautittuna 5–30 minuutissa. Ketamiinin vaikutukset alkavat suhteellisen nopeasti nuuskattuna ja oraalisesti nautittuna, eikä suonensisäinen käyttö ole osin tämän vuoksi yleistä. Hallusinogeeniset vaikutukset kestävät noin tunnin tai vähemmän, mutta käyttäjän aistit, arviointikyky ja koordinaatio voivat poiketa tavanomaisesta 24 tuntia käytön jälkeen.

Annostus 1,0–2,0 mg painokiloa kohti tuottaa noin tunnin kestävän intensiivisen kokemuksen.

ÄLÄ NAUTI ALKOHOLIN TAI MUITTEN AINEITTEN KANSSA JOTKA LAMAUTTAA KESKUSHERMOSTOA, ESIM BENSOT/RAUHOTTAVAT, GHB...

Annokset voi taulukon mukaan vetää vähän yläkanttiin

Insufflated / Nasal Ketamine Dosages
Threshold 10 - 15 mg
Light .15 - 30 mg
Common 30 - 75 mg
Strong 60 - 125 mg
The K Hole 100 - 250 mg

Kannabis

Mikä?

"Kannabis on hamppukasvista valmistettava päihde- ja huumausaine", kertoo Wikipedia.

Kannabis on monelle se ensimmäinen kosketus (laittomien) huumausaineiden maailmaan. Kyseessä on kasvi, joka erittää kannabinoideja ja terpeenejä, mutta koko jutun juju on THC (tetrahydrokannabinoli). Perinteisesti kannabis on jaoteltu sativa ja indica -lajikkeisiin, mutta on olemassa myös laaja kirjo hybridejä näiden väliltä. Kannabis vahvistaa miltei kaikkien muiden päihteiden vaikutuksia, mutta sillä on myös positiivisia terveydellisiä vaikutuksia päihtymyksen lisäksi. Kannabista voidaan käyttää muun muassa kipuun, mielenterveysongelmiin, uniongelmiin tai ruokahaluttomuuteen. Sillä voi olla myös negatiivisia vaikutuksia. Kannabis voi aiheuttaa vainoharhaisuutta, psykoosin tai jopa skitsofrenian puhkeamisen. Kannabis itsessään ei aiheuta psykoottisia tai skitsofreenisia sairauksia, vaan se voi laukaista sellaisen sellaisella ihmisellä, jolla sellaiseen on jo alttius tai sairaus on jo ennestään olemassa. 

Laki

Kannabis on tällä hetkellä Suomessa laiton päihde, kuten myös monissa muissa maissa. Viimeaikoina sitä on kuitenkin alettu laillistaa eri tavoin ympäri maailmaa. Alankomaat on ollut perinteisesti se "pilvivaltio". Hiljattain kannabiksen kasvatus ja käyttö tietyissä määrin on laillistettu esimerkiksi eripuolilla USA:ta. Uruguay on maa, joka on ensimmäisenä koko maailmassa laillistanut kannabiksen kasvatuksesta käyttöön asti. Uruguayssa jokainen 18 vuotta täyttänyt voi apteekista ostaa kannabista enintään 40 grammaa kuussa. Suomessa kannabiksen katuhinta vaihtelee kymmenestä kolmeenkymmeneen euroon grammalta, joten 40 grammaa kannabista Suomen katukaupassa vastaa suurin piirtein tuhatta euroa (yksittäisinä grammoina myytynä). Kannabiksen kokonaisvaltaisella laillistamisella säästyttäisiin rikollisuudelta ja vähennettäisiin huomattavasti niitä haittoja, joita se laittomana päihteenä aiheuttaa.

Käyttö

Kannabista käytetään useimmiten polttamalla tai syömällä. Tärkein osa kasvista on sen kukinto. Kukinnon THC pitoisuus on suurin, mutta myös lehdet sisältävät päihdyttäviä vaikutuksia. Tyypillistä onkin kukinnon polttaminen (jointit, bongit, piiput, älyämpärit) ja lehdistä usein tehdään jotain syötävää tai juotavaa (esimerkiksi kaakao tai leivonnaiset). Kannabista myydään monissa eri muodoissa; kukintona, lehtenä, hasiksena (hasa/lätkä), leivoksina, suklaina, rajoja ei oikeastaan ole.

Vaikutukset

Kannabikseen ei voi kuolla. Suurimmat haittavaikutukset ovat samankaltaisia kuin tupakalla (mutta huomattavasti pienempiä), sekä tietysti mahdollisten psykoottisten sairauksien puhkeaminen. Kannabiksen päihdyttävä olotila on suurimmaksi osaksi miellyttävä, mutta se voi aiheuttaa myös ahdistavia olotiloja. Syke voi nousta, voi tulla huono olo ja pahoinvointia sekä sietämätön nälkä, joka ei tunnu loppuvan mitenkään. Yleisessä tiedossa olevia haittavaikutuksia on todistetusti liioiteltu järjettömin määrin. Esimerkiksi alkoholiin verrattuna kannabis on tuhatkertaisesti turvallisempi päihde.

Leafly tarjoaa kattavan informaation erilaisista lajikkeista ja niiden vaikutuksista. Kyseisen sivuston kautta voi ostotilanteessa helposti selvittää, mikä lajike sopii itselle parhaiten. Lajikkeita on niin paljon, että valinnanvaraa on, mutta perusvaikutus on oikeastaan aina sama. Olotila on usein rentoutunut ja voi tuntea itsensä "hitaaksi". Joskus taas olotila voi pikemminkin piristyä. Joskus voi tuntua, että poliisit ovat koko ajan selän takana. Vaikutukset ovat hyvin paljon riippuvaisia siitä, mikä lajike on kyseessä ja kuinka paljon polttaa. Kannabis vahvistaa jo pelkkiä tunteita, joten jos valmiiksi on jokin tietynlainen mielentila, se todennäköisesti voimistuu. 

Loppupeleissä kannabis on hyvin turvallinen päihde moneen muuhun verrattuna. Tosin joidenkin päihteiden kanssa sitä ei kannata käyttää samaan aikaan, koska tuloksena voi olla toisen päihteen eksponentiaalinen vahvistuminen ja huono olotila. Dokumentti The Culture High on katsomisen arvoinen aiheesta kiinnostuneille. 

LSD

LSD =lysergihapon dietyyliamidi

Annostus – Ensimmäinen kerta kannattaa toteuttaa tutussa ympäristössä tuttujen ihmisten kanssa tai yksin. Aloittelijalle suositeltava annos on 1-2 lappua Se takaa selvän vaikutuksen olematta kuitenkaan liian intensiivinen. Syvempien kokemusten hakijat voivat ottaa useita lappuja. Vaikutus alkaa 20-60 minuutin kuluttua ja vaikutusaika annoksesta riippuen on 6–12+ tuntia. LSD toimii myös nieltynä. Jo yhdestä käyttökerrasta tulee toleranssia, joka poistuu noin kahdessa viikossa.

Turvallisuus ja yhteisvaikutukset – LSD on todella paljon tutkittu ja turvalliseksi todettu aine. LSD:n tappava annos on arviolta satoja kertoja suurempi kuin tyypillinen käyttöannos. Psykologisesti LSD on hyvin siedetty, pitkäaikaisia haittavaikutuksia ei ole todistettu, mutta se saattaa kuitenkin pahentaa tiloja kuten skitsofrenia ja masennus. LSD ei aiheuta riippuvuutta, ja nopeasti kasvava toleranssi käytännössä estää sen jatkuvan käytön.

Bentsodiatsepiinit, opioidit ja jotkin masennus- tai antipsykoottiset lääkkeet kuten SSRI:t heikentävät LSD:n vaikutuksia. Tramadol saattaa LSD:n kanssa käytettynä aiheuttaa vaarallisen serotoniinisyndrooman.

LSD:n yhdistäminen alkoholiin tai muihin huumeisiin harvoin tuottaa toivottua tulosta, poikkeuksena kuitenkin MDMA  (yhdistelmää kutsutaan termillä candyflip). MDMA nautitaan yleensä 1-3 h LSD:n ottamisen jälkeen ja yhteysvaikutusta pidetään erittäin miellyttävänä.

Vaikutukset – LSD:n tuottamat hallusinaatiot (visuaalit) ovat useimmiten ns. pseudohallusinaatioita, eli niitä ei voi luulla todellisiksi. Staattiset pinnat näyttävät eläviltä, värit korostuvat, pinnoilla näyttää olevan uusia tekstuureja, ja varsinkin silmät kiinni voi nähdä värikkäitä liikkuvia geometrisia kuvioita. Isoilla annoksilla vaikuttaa myös kuuloaistiin sekä voi aiheuttaa synestesiaa eli aistien sekoittumista, esimerkiksi äänet saattaa nähdä väreinä.

LSD:n psykologiset vaikutukset riippuvat voimakkaasti henkilöstä, aiemmista kokemuksista, fyysisestä ja sosiaalisesta ympäristöstä, mielentilasta ja annoksesta. Ajantaju muuttuu, aika voi vaikuttaa esimerkiksi hidastuneen tai kiertävän kehää. Asioita saattaa nähdä aivan uusista näkökulmista ja asioiden välillä näkee uusia yhteyksiä. Kasvattaa luovuutta. Ego pehmenee tai hajoaa kokonaan. Käyttäjä voi tuntea olevansa yhtä maailmankaikkeuden kanssa. LSD voi tuottaa jopa elämää muuttavia henkisiä kokemuksia. Suurilla annoksilla LSD:llä on myös dissosiatiivisia piirteitä.

Ei-toivotut vaikutukset – LSD voi aiheuttaa ahdistusta. Silloin on parasta tiedostaa sen johtuvan aineesta ja menevän ohi vaikutuksen loputtua. Saattaa aiheuttaa fyysisiä oireita, kuten pahoinvointia, hikoilua ja huimausta. Tripin aikana on syytä juoda jotain ja mielellään syödäkin, vaikka se saattaa tuntua vaikealta, koska muuten seurauksena voi olla nestehukka. Tripille kannattaakin varata jotain helpposti syötävää ruokaa. Koska LSD on myös lievästi stimuloiva, tripin loputtuakin ei välttämättä pysty heti nukahtamaan.

Historia – LSD:tä valmisti ensimmäisen kerran sveitsiläinen kemisti Albert Hoffmann vuonna 1938 pyrkiessään kehittämään uusia lääkkeitä. Vuonna 1943 LSD:tä imeytyi tahattomasti hänen sormenpäidensä kautta ja hän havaitsi aineen olevan psykoaktiivista. Alkuun LSD:tä tutkittiin terapiakäytössä, mutta sen saavutettua suosiota 60-luvun vastakulttuurissa päihteenä LSD kiellettiin ja into tutkimukseen laantui. Tutkimusta LSD:n ja muiden psykedeelien hyötykäytöstä on kuitenkin aloiteltu uudelleen viimeaikoina. LSD:tä on tutkimuksissa toiminut hyvin alkoholismin hoitoon. Se auttaa myös Hortonin syndroomaan