Tärkein asia koko operaatiossa on käyttää puhtaita ja steriileitä välineitä. ÄLÄ KOSKAAN KÄYTÄ KENENKÄÄN KANSSA SAMOJA VÄLINEITÄ.
Suonensisäiseen käyttöön tarvitaan seuraavat asiat: itse aine, klikki (eli astia johon aine laitetaan), vettä tai muuta liuotinta aineesta riippuen, pumppu, neula, filtteri, kirra, paperia tai puhtaita sidetarpeita ja putsilappu (joskus klikkinä lusikka ja tarvitaan myös lämmittimeksi sytkäri tms). Kamamaailmassa piikitysvälineitä kutsutaan useimmiten värkeiksi.
Olen itse käyttänyt vain veteen liukenevia aineita suonensisäisesti, joten jätän tästä tekstistä pois asiat joista en tiedä tarpeeksi (kuten esimerkiksi heroiinin väsääminen, vaikka olen kuullut miten se tehdään).
Ensimmäisenä sopiva määrä tarvittavaa ainetta laitetaan klikkiin. Jos kyseessä on tabletti tai muu kuin jauhemainen aine, se kannattaa ennen sekoitusta murskata mahdollisimman hyvin. Klikkinä voi toimia esimerkiksi muovinen shottilasi tai ihan tätä käyttöä varten tarkoitettu muovinen kuppi. Joskus voidaan tarvita myös tarkkaa vaakaa (fiktiä) annoksen mittaamiseen.
Seuraavaksi otetaan ruiskun pumppu ilman neulaa (avaamattomasta, steriilistä pakkauksesta) ja otetaan vettä (tai muuta liuotinta kuten apteekista saatavaa suolaliuosta tai aineen erityisesti vaatimaa liuotinta) sopiva määrä. Itse olen käyttänyt noin 1,5 ml vettä aineen sekoitukseen. Jos vettä ottaa hanasta, kannattaa ensin valuttaa hetki kylmää vettä ja sen jälkeen kääntää se kädenlämpöiseksi. Vesi ei saa olla liian kylmää eikä liian kuumaa. Vesi työnnetään pumpusta klikkiin. Seuraavaksi otetaan neula pakkauksesta ja sekoitellaan ainetta sillä klikissä (neulassa tulee tietysti olla suojatuppi paikoillaan).
Kun aine on liuennut, tarvitaan suodatin. Tähän käy röökifiltteri, josta otetaan ympäröivä paperi pois. Yleensä filtteri revitään kahtia, eli puolikas filtteri riittää yksiin vetoihin. Mutta on olemassa myös ihan tähän tarkoitukseen saatavia suodattimia, jotka istuvat pumpun päähän. Näillä suodattimilla voidaan minimoida jopa tartuntatautien riskit. Tupakkafiltteri tiputetaan klikkiin aineen sekaan ja neste imetään sen läpi pumpulla (ilman neulaa!), mutta mäntää ei saa vetää pohjaan asti. Tällöin on oltava tarkka ettei pumppuun pääse pumpulia. Tähän käyttöön tarkoitettu suodatin laitetaan pumpun päähän kiinni ja imetään neste klikistä.
Kun aine on filtteröity, laitetaan neula takaisin paikoilleen. Neulan suoja otetaan pois tässä vaiheessa. Ilmakuplat saadaan nesteen seasta pois joko naputtelemalla pumpun kylkeen sormin tai ravistelemalla pumppua hetken. Sen jälkeen mäntää vedetään edestakaisin pari kertaa. Tämän jälkeen mäntää työnnetään niin syvälle, että nestettä menee neulakammioon (neulassa se värillinen kiinnitysosa), mutta ei kuitenkaan niin paljon, että nestettä tulee ulos. Pumppuun ei missään nimessä saa jäädä ilmaa.
Väsäys on nyt suoritettu. Nyt neulan suoja laitetaan hetkeksi paikoilleen ja annetaan värkkien levätä pöydällä tai jossain loppuvalmistelujen ajan. Yleisin pistopaikka on kyynärtaipeessa, jossa kulkee useita suuria ja pieniäkin suonia. Kirran eli kiristyssiteen käyttäminen helpottaa toimintaa. Kiristysside laitetaan kyynärvarren tapauksessa lähelle olkapäätä. Piikittää voi toki muuhunkin kohtaan, mutta kirra ei saa olla liian lähellä pistokohtaa. Suonen yleensä tuntee sormenpäillä koskemalla tai joillakin ihmisillä ne näkyvät helposti. Tällöin kiristyssiteen käyttö ei ole pakollista, eikä kyllä muutenkaan, mutta se voi helpottaa asioita.
Piikityskohtaan kannattaa käyttää ns putsilappua tai desinfiointiainetta. Pistokohtaa pyyhkäistään aina alhaalta ylöspäin, koska itse piikittäminenkin tapahtuu alhaalta ylöspäin. Piikitys tulee aina suorittaa ns. sydämeen päin, eli jos pistät kyynärtaipeeseen, on neulan kärki kohti olkapäätä, ei missään nimessä sormia kohti. Näin siis puhdistuslappuakin pyyhkäistään aina pistosuunnassa. Tällöin iholla mahdollisesti majailevat bakteerit eivät pääse neulan mukana verenkiertoon.
Kun suoni löytyy, otetaan ruisku ja otetaan neulan tuppi pois. Neula työnnetään ihon läpi rauhallisesti, mutta jämäkästi. Jos on liian hidas, suoni voi karata, mutta jos on liian nopea, neula voi mennä koko suonen läpi. Oppikirjojen mukaisesti neula tulisi työntää ihon läpi noin 45 asteen kulmassa.
Kun oletetaan, että neula on paikoillaan, mäntää vedetään taaksepäin. Jos neulakammioon ja pumppuun tulvahtaa verta, on neula suonessa, Jos taas pumppu vastustelee ja sinne tulee ilmaa, on pisto osunut ohi. Tällöin mäntää ei tule painaa. Jos taas mäntä alkaa työntyä voimakkaasti ulos ruiskusta veren saattelemana, on osuttu valtimoon. Valtimoon ei missään nimessä tule pistää mitään, ja jos näin käy, on välittömästi hakeuduttava sairaalahoitoon. Jos pisto osuu ohi, neulaa ei välttämättä tarvitse ottaa pois ihon alta vaan yrittää tähdätä uudestaan suoneen. Joskus neula kuitenkin täytyy ottaa pois ja aloittaa alusta. Samalla neulalla ei saisi pistää kovin montaa kertaa, koska se tylsyy jokaisen piston myötä. Samaa neulaa voi käyttää noin kolme kertaa, mutta suositeltavaa on aina käyttää uusia neuloja.
Kannattaa huolehtia siitä, että kirra ei ole liian kauan tiukalla. Jos pisto ei onnistu heti, kannattaa kirra irroittaa välillä ja laittaa hetken kuluttua uudestaan ja yrittää sitten jälleen pistää. Jos osumisessa on vaikeuksia, saattaa käden nyrkkiin puristaminen auttaa. Tällöin kädessä voi pidellä esimerkiksi paperia tai muuta, jota puristaa nyrkkiin.
Kun on osuttu suoneen, mäntää painetaan rauhallisesti mutta silti tahdikkaasti pohjaan. Noin puolivälissä voi varmistaa, että neula on edelleen suonessa vetämällä pakit, eli mäntää vedetään takaisin. Jos pumppuun tulee jälleen verta, ollaan turvallisilla vesillä. Jos ei, neula ei ole enää suonessa. Kun ollaan varmistuttu neulan olevan suonessa edelleen (tai taas), painetaan mäntä pohjaan ja annetaan lopun aineen päästä verenkiertoon. Jotkut ottavat vielä pohjaan painamisenkin jälkeen pakit ja painavat vielä kerran männän pohjaan.
Kun aine on työnnetty suoneen, otetaan neula pois ja otetaan paperia tai sidetarpeita ja painetaan pistokohtaa voimakkaasti muutaman minuutin ajan. Myös kirra irroitettaan. Jos pistokohta on kyynärtaipeessa, kannattaa käsi laittaa koukkuun. Jos pistokohtaan tai sen lähettyville tulee mustelmia, suoni on todennäköisesti puhjennut (ei yleensä vaarallista). Jos taas pistokohtaan nousee patti, ainetta on mennyt ohi suonesta. Tällöin kohtaa kannattaa hieroa hyvin voimakkaasti paperin avulla. Jos patti ei hälvene, on suositeltavaa hakeutua sairaalahoitoon.
Piikittämisen jälkeen on usein hetken aikaa sellainen olo, ettei juuri pysty liikkumaan tai tekemään ylipäätään mitään. Piikittämiseen tarkoitetut välineet täytyy silti hävittää asianmukaisesti. Vaihtoehtoja on monia.
Jotkut omistavat särmäjäteastian, johon värkit laitetaan sellaisinaan. Kun jäteastia täyttyy, ne viedään asianmukaiseen kierrätykseen ja tästä palkkioksi saadaan uusia piikitysvälineitä. Jos värkit taas ovat menossa roskiin, kannattaa huolehtia siitä, että ne eivät voi vahingoittaa sivullisia. Myös pelkkä veri voi olla vaarallista.
Värkit voi pestä uudelleenkäyttöä varten, jos ne ovat vielä käyttökelpoisia. Ne kannattaa pestä myös silloin jos ei omista särmäjäteastiaa ja ne ovat menossa tavallisen jätteen sekaan. Pumppu pestään ensin ilman neulaa. Neulakammiosta kannattaa ottaa veri pois pienellä pyöritetyllä paperinkulmalla. Sen jälkeen neula laitetaan pumppuun kiinni ja vedetään vettä neulan läpi. Jos pestyjä värkkejä käytetään uudeleen, neula kannattaa pyyhkiä putsilapulla tai desinfiointiaineella. Välineet voi myös keittää.
Värkit voi hävittää ilman särmäjäteastiaa monella tapaa. Helpoin tapa on teipata koko systeemi umpeen, ettei siitä edes enää näe mikä se on. On myös muita vaihtoehtoja. Neulan voi esimerkiksi laittaa sen suojaan eli tuppeen niin, että se on taittunut eikä enää käyttökelpoinen. Sen jälkeen neula laitetaan tuppineen päivineen pumppuun, josta mäntä on irroitettu. Tämän jälkeen laitetaan mäntä pumppuun suojaksi. Neulan voi myös heittää pumppuun niin, että neula osoittaa mäntään päin ja sen jälkeen työnnetään mäntä pumppuun niin, että neula menee männästä läpi tai jää männän ja pumpun seinämän väliin. Tällaisessa tilanteessa kannattaa katsoa, ettei neula tule vahingossakaan pumpusta läpi. Jos haluaa olla aivan varma, voi koko setin tämän toimenpiteen jälkeen laittaa esimerkiksi tyhjään tölkkiin, joka rutistetaan niin, ettei värkkejä voi saada sieltä ulos mitenkään ja heitetään roskiin.
 |
| Shannon Dermodyn valokuva Disneyn Urhea -elokuvan Meridan heroiininkäytöstä, lisää hänen kuviaan ja tarinoita niiden takaa täältä. |
Iv-käytöllä on helpoin saada yliannostus, joten asian kanssa kannattaa olla varovainen. Ei myöskään kannata jännittää liikaa, koska silloin paniikki voi aiheuttaa tuntemuksia, jotka eivät oikeasti ole todellisia. Parasta oilisi kuitenkin pysyä piikeistä kokonaan erossa, sillä se on tapa, johon jää koukkuun todella nopeasti ja hyvin vahvasti aineesta riippumatta. Suonensisäinen käyttö myös luonnollisesti tuhoaa verisuonia, joka näkyy selkeimmiten piikityksen vaikeutena ja hampaiden huonokuntoisuutena. Piikitys antaa toki aineesta lähemmäs 100% hyötyosuuden ja saa aikaan hetkellisen täydellisyyden tunteen, mutta todellisuudessa se on vain illuusio paratiisista, kuten huumeet yleensäkin. Pitkäaikainen käyttö myös jättää arvet, joiden alkuperää ei voi mitenkään peitellä. Kannattaa siis miettiä todella tarkasti haluaako koskaan edes yhdesti kokeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti